Tukholman satamasta lähdin kävelemään kohti seuraavaa majapaikkaa brommabågenissa.
Matkasta tulisi pitkä mikäli koko matkan joutuisin jalan taittamaan. Sataman lähistöllä huomasin pienen grillin josta lähdin kysymään täydennystä vesipulloon.
Grillin sisällä aloin puhumaan myyjälle englantia, mutta eihän hän sitä osannut, eikä toinenkaan työntekijöistä.
Itsehän olin koulussa liian laiska ja ruotsinkieli kuulosti maailman tyhmimmältä, enkä sitä yllättäen juurikaan oppinut.
Onneksi käsimerkit on keksitty joten juomapulloa osoittelemalla sainkin pullon täyteen vettä.
Annettuaan pullon takaisin, alkoi mies sönkkäämään jotain ruotsiksi ja ihmettelin jo hieman oliko hän muka rahaa vailla vai mitä. Mutta kävikin ilmi että hän yritti kysyä olenko liikkeellä liftaamalla kun minulla oli rinkka selässä.
Tämän jälkeen taas viitottiin vuorotellen hetki ja huudeltiin kaikenlaista.
Selitin siis hänelle kuka olen, mistä tulen ja mikä on missioni.
Mies käski minua odottamaan ja värkkäili hetken tiskin takana, jälleen kerran kannatti höpötellä reissustani sillä mies tekaisi minulle hodarin. :P Tuossa vaiheessa nälkä oli melkoinen ja hodari katosi parissa sekunnissa mahaani.
Kävely jatkui kohti brommaa, välillä pysähdyin bussipysäkille peukuttamaan ohi meneville autoille, mutta turhaan.
Alkoi todella näyttämään että kävelen koko matkan.
Noin puolivälissä soitin hostilleni ja hän aikoi lähteä kävelemään minua vastaan.
Puhelun jälkeen päätin poiketa pienessä kaupassa kysymässä jotain ruokaa.
Ulkomaalaistaustainen mies kuunteli tarkkaan tarinani, jonka jälkeen hän alkoi selittämään kuinka hänen paras ystävänsä on suomesta, auttanut häntä todella paljon ja että hän pitää suomalaisista kovasti. Tästä syystä hän antaisi minulle hieman evästä, tällä kertaa mukaan sain kaksi täytettyä leipää ja salaatin. Kysyipä myyjä vielä että tarvitsisinko jotain muuta, mutta en tietenkään kehdannut olla mitään muuta vailla, sainhan jo evästä pitkäksi aikaa.
Leipä hampaisiin ja kävely jatkui.
Monen pitkältä tuntuvan kilometrin päästä hostini tulikin vastaan ja kävelimme loppumatkan yhdessä rupatellen.
Päivä oli ollut todella pitkä, joten asunnolle päästyämme suuntasin suihkuun jonka jälkeen oli iltateen ja pienen rupattelutuokion aika, jonka jälkeen uni maittoi.
Pakko todeta että hänellä oli paras sohva ikinä, aivan uskomattoman hyvä nukkua. Harmi vain että aamulla piti herätä jo 7.15. Puuhh...
Muuten olisin voinut jäädä nukkumaan asunnolle hostin lähdettyä töihin, mutta hänellä oli vain yksi avain asuntoon ja asunnon oven sai avattua/lukittua vain avaimella.
Asunnolta suuntasin lähellä olevaan pieneen leipomoon jossa mieshenkilö osoitti minulle koria jossa oli kaikenlaista edellispäivänä leivottua hintaan 10-20 kruunua.
"Ota niin paljon kuin haluat"
:D :D :D Onhan tämä ihmeellistä, joka päivä saa kyllä yllättyä uudestaan ja uudestaan.
Mukaan tarttui sitten iso pullapitko, jättileipä ja iso pussi sämpylöitä.
Tukholman kaupunkialue on kyllä todellinen persereikä, ei siellä kannata peukaloa pyöritellä.
Joten edessä oli taas yli 3 tuntia kävelyä jotta pääsin keskustan ulkopuolella olevalle huoltoasemalle.
Huoltsikan pihalta sainkin kyydin alle vartissa ja kyyti järjestyi nykopingiin asti. Nykopingissa jäin odottelemaan seuraavaa kyytiä erään huoltoaseman sisälle.
Minulla oli kyltti "Linköping" ja yritin kysellä ihmisiltä ovatko he menossa samaan suuntaan.
Suunnilleen vartin kuluttua eräs vanhempi hyvin pukeutunut herra kulki ohitseni ja vastasi että on kyllä menossa samaan paikkaan mutta hänen täytyy käydä matkalla jossain, hän kuitenkin jatkoi matkaansa ohitseni mumisten jotain itsekseen.
Hetken kuluttua hän kuitenkin tuli takaisin ja sanoi että voi tarjota minulle kyydin mikäli voin odottaa häntä matkan varrella, sillä hänen piti hakea pari kirjaa norrköpingistä.
Tietysti suostuin ja matka jatkui.
Kävimme poimimassa kirjat kyytiin ja kohta olimmekin jo Linköpingissä.
Sain kyydin suoraan hostini antamaan osoitteeseen.
Yritin soittaa hostilleni, mutta turhaan.
Mitä ilmeisemmin puhelin ei ollut päällä tai en muuten vain saanut yhteyttä.
Seuraavaksi päätin lähteä etsimään oikean asunnon, homma vaikeutui siinä vaiheessa kun oikean talon alaovi oli lukossa.
Mitä tehdä kun et saa kyseiseen ihmiseen yhteyttä, etkä pääse oven taakse koputtamaan.
Kohta paikalle ilmaantui nainen jolle selitin tilanteen ja hän päästi minut mukanaan sisälle taloon.
Kyseessä oli siis opiskelijoille tarkoitettu soluasuntola, jossa yhdessä kerroksessa oli aina 3 solua, solussa 8 huonetta ja yhteinen keittiö.
Lähdin naisen mukana kiertämään soluja ja etsimään oikeaa henkilöä. Vihdoin viimeisen solun keittiössä eräs mies tunsi hostini ja opasti oikean huoneen ovelle.
Ja onnekseni kyseinen henkilö oli kotona.
Phuhh, perillä taas. =)
Ihan mielenkiintoinen asuntola tämä onkin, hieman erilainen mitä minä olen tottunut näkemään.. ehkä johtuu siitäkin että tämä on kansainvälisen yliopiston opiskelijoille tarkoitettu.
Tänään sattui vielä sopivasti olemaan kahden saksalaisopiskelijan syntymäpäivät ja bileet on sen mukaiset. Noin kolmekymmentä opiskelijaa sulloutuneena yhteiseen keittiötilaan.
Voisi olla paljon kiinnostavampaa seuraa kolmen promillen humalassa, mutta tällä kertaa bileitä ei koko iltaa jaksanut selvinpäin joten vetäydyin hostini kanssa rupattelemaan hänen huoneeseensa. Ja tietysti kirjoittelemaan blokia.
Tässä tämänkertaiset tarinat, huomena matka jatkuu kohti Jönköpingiä. Nyt unta palloon. :)
Ps. Bomfunk mc - freestyler kuulostaa olevan näiden bilettäjien mieleen :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti